Melonilajit jaetaan vesimeloneihin (Citrullus lanatus, joskus myös Citrullus vulgaris) ja sokerimeloneihin (Cucumis melo).
VESIMELONI (Citrullus lanatus ) (C. vulgaris)
Vesimelonit kuuluvat Cucurbitaceae –perheeseen. Carolina Cross –lajike on käytetyin kilpailuissa. Yleisesti ottaen vesimeloni viihtyy lämpimässä ilmastossa mutta jotkin lajikkeet menestyvät myös viileämmässä ilmastossa.
Tämä paljon lämpöä vaativa ja paahdettakin kestävä kasvi on hyvä Suomen olosuhteissa kasvattaa maapohjaisessa kasvihuoneessa. Taimivaiheessa vesimeloni on hyvin maltillinen kasvussaan mutta vauhtiin päästessään se valtaa nopeasti 3x3m alan. Vihannespunkki on monesti riesana vesimelonikasvustossa, joten se häätöön on syytä kiinnittää huomiota.
Valmista kasvualustaksi n. 40 cm syvä ja n. 2.5 – 3.5 m. kokoinen alue. Jättivesimeloni viihtyy hyvin samoissa oloissa maaperän suhteen kuin jättikurpitsakin, vahva maa ja ph 7. Vesimelonit eivät kasvata juurta syvälle,mutta ne levittävät juurensa isolle alalle.
Aloita esikasvatus sisällä maaliskuun puolivälissä…huhtikuun puolivälissä. Aloitusajankohta riippuu esi- ja loppukasvatusolosuhteista.
Vesimelonin siemeniä voi halutessaan liottaa ennen kylvöä lämpimässä vedessä parin tunnin ajan tai vaihtoehtoisesti kylvää ne suoraan kosteaan multaan. Ruukkuun voi laittaa tavallista kukkamultaa, ja siemenen kohdalle kylvömultaa joka on kuohkeampaa ja estää esimerkiksi siemenen mätänemisen liiallisen kastelun takia. Siemeniä voi myös viilata kevyesti, sen jälkeen liottaa pari tuntia ja laittaa sitten vasta multaan. Kaikkia tapoja käytetään. Kylvös laitetaan itämään lämpimään paikkaan (n. +25 C). Kasvin tulisi olla n. 1 m pituinen ulos istutettaessa. Hyvä idea on käyttää sellaista istutusastiaa / systeemiä jonka sivut voi lopulliseen paikkaan istutuksen yhteydessä ”avata” , ja josta kasvi on helppo asettaa multineen lopulliseen paikkaansa. Tällöin se tuskin huomaa että tuli uudelleenistutetuksi.
Ulosistutusajankohta olosuhteista riippuen toukokuun puolesta välistä kesäkuun alkuun. Jos sinulla ei ole kasvihuonetta käytössäsi, ne tarvitsevat aluksi päälleen väliaikaisen suojarakennelman hallan ja kylmän varalle. Anna suojan olla paikallaan kunnes kasvi työntyy ulos sen alta, yleensä noin kuukauden kuluttua istutuksesta.
Ohjaa kasvin kasvua haluttuun suuntaan ”tikuttamalla” varsia (paina puukeppi varren molemmin puolin maahan niin että varsi jää niiden väliin ja sen kärki osoittaa haluttuun suuntaan.
Kiinnitä köynnöstävät varret kevyesti maahan hakasilla tai vastaavilla. Näin varret pystyvät juurtumaan maahan ja tällä tavoin avomaalla kasvavaa kasvia autetaan selviämään kovista tuulista ja myrskyistä.
Valitse kasvatukseen kasvista pisin pölyttämätön kukka jolla on kaunein muoto. Tämä auttaa tuottamaan pisimpiä meloneita. Suorita pölytys käsin.
Kun valitset kukkia pölytettäväksi pidä mielessä että kukan pituus vaikuttaa ratkaisevasti melonin lopulliseen pituuteen. Pölyttymättömän tyttökukan pituus on tärkeä. 2.8 cm pitkästä kukasta kasvaa jo suuri meloni, 3.0 cm ja pitemmät ovat parhaita.
Pölytyksen olisi hyvä tapahtua kesäkuun loppupuolella…heinäkuun alkupuolella. Minnesotassa jotkut parhaimmista lopputuloksista on pölytetty 20.6. kieppeillä (tästä ajankohdasta kukin voi miettiä ja verrata asiaa oman lähtökohtansa suhteen) . Hedelmä joka on pölytetty heinäkuun puolivälin jälkeen kannattaa jättää kasvamaan vain mikäli ei ole olemassa parempaa vaihtoehtoa.
Pölytyksen onnistumisen varmistamiseksi on pölytys hyvä tehdä eri kasvien kesken koska kasvit voivat olla itse-steriilejä (self-sterile). Käytä poikakukkana eri kasvin kukkaa kuin sen mihin pölytät tyttökukan. Ko. kasvit voivat olla samasta siemenerästä kasvaneita, mutta niiden olisi siis hyvä olla kaksi erillistä kasvia.
Vain yksi hedelmä jätetään kasvamaan loppuun saakka, kaikki muut poistetaan. Olisi houkuttavaa pitää kaksi melonia kasvamassa, mutta älä tee sitä.
Laita nuoren hedelmän alle hienoa hiekkaa jotta se pysyy kuivempana alapuoleltaan. Korvaa tämä hiekkapohja lauta- tmv.levyllä kun hedelmät ovat n. 20 kg. Tämä ehkäisee hedelmän pohjan mädäntymistä. Mätä on paha ongelma ja tämä on ykkösasia mikä sinun täytyy tehdä sitä estääksesi.
Rakenna hieman varjostusta hedelmän päälle estääksesi auringon korvennuksen. Esimerkiksi yläpuolelle viritetty säkkikangas toimii hyvin. Se auttaa pitämään hedelmän pinnan mukautuvana ja estää hedelmää kypsymästä liian nopeasti. Tämä on erittäin tärkeää kun kasvatetaan jättimeloneja.
Vesiliukoinen lannoite toimii kastelussa hyvin. Valitse lannoite sen ajankohdan mukaan kasvatatko kasvia vai hedelmää. Valitse korkeatyppinen lannoite alkukaudesta ja hyvin matalatyppinen lannoite siinä vaiheessa kun hedelmä kasvaa (kuten 5-50-17), ja korkeatyppinen taas kun sää muuttuu kylmäksi. Tämä vaihtelu auttaa rajoittamaan varsien kasvua siinä vaiheessa kun keskityt hedelmän kasvattamiseen, ja lisää hedelmän tiheyttä/tiiviyttä.
Liu’uta hitaasti taaksepäin vesimelonia sen kasvaessa helpottaaksesi painetta varressa. Älä siirrä emokasvia. Hedelmä kasvaa molempiin suuntiin, joten tämä auttaa siirtämään painetta hedelmän kantapuolella.
Älä anna varsien tulla liian lähelle hedelmää, ja erityisesti älä anna hedelmän kasvaa varren päälle. Varsi mätänee ja mätä leviää hedelmään ja se ei ole hyvä juttu. Älä leikkaa varsia äläkä hautaa/piilota (multaa) niitä maahan. Tämä vinkki on tullut eräältä ennätyksen haltijalta. Tämä on hiukan ristiriidassa sen suhteen että kun varret kiinnitetään maahan hakasilla, ne juurtuvat niiltä kohdiltaan. Siinä kuitenkaan ei käytetä multaamistekniikkaa, joten mätänemisvaaraa varressa ei nähtävästi sanottavasti ole.
(Lähteet: eri kasvattajien koottuja neuvoja, ohjeita ja vinkkejä. Kaikkia mainittuja lannoitteita ei välttämättä löydy Suomen markkinoilta juuri samassa n-p-k suhteessa)
CANTALOUPE-MELONI (Cucumis melo var.-cantalupensis)
Cantaloupe-meloni on oranssilihainen sokerimeloni, joko verkkokuviolla tai ilman. Muualla maailmassa näitä punnitaan myös ”sweet melon” –luokassa .
Jos kasvupaikan maa on hyväkuntoista niin jopa alle kymmenen neliön alueella voi onnistua hyvin kasvattamaan cantaloupe-melonia. Maksimissaan kasvutilaa tarvitaan 30-50 neliötä. Kasvin ja hedelmän hoito ja lannoitus kuten jättikurpitsalla. Hedelmän suojaus auringolta ja liialta lämmöltä tärkeää. Ohjeet näihin löytyvät "Kasvatus-kurpitsa" -osasta.
Hedelmä kypsyy nopeimmillaan 45 päivässä, mutta voi oikeissa olosuhteissa jatkaa kasvuaan yli 60 vuorokautta. Jättiläiscantaloupet ovat myös herkullisia syötynä (voi säilöä paloiteltuna kerta-annoksittain ja käyttää pirtelöihin ym suoraan pakkasesta).
PITKÄ MELONI eli KAKRI, ARMENIAN YARD LONG CUCUMBER (Cucumis melo var. flexuosus)
Pitkä meloni eli Armenialainen kurkku on pitkä, kapea hedelmä joka maistuu kurkulta ja näyttääkin kurkulta sisäpuoleltaan. Se on kuitenkin myskimelonimuunnos (c.melo). Sen nimityksiä ovat ainakin myös ”yard-long cucumber”, ”käärmekurkku” (snake cucumber), ”käärmemeloni” (snake melon), ”kakri” Intiassa, ” Atta” Egyptissä, ”feggous tai fakkous” Marokossa ja ”acur” Turkissa. Sitä ei saa sekoittaa käärmemeloneihin (Trichosanthes spp.).
Pitkän melonin kuori on hyvin ohut ja vaalean vihreä . Maussa ei ole kitkeryyttä ja hedelmä syödään useimmiten ilman kuorimista.
Yleiset kylvöohjeet: Siemenien kylvösyvyys n. 1 cm, itää 21-25 asteessa (ei idä alle 16 asteessa eikä yli 40 asteessa), itämisaika n. 6-11 päivää (min. 5 päivää, maksimi 27 päivää). Esikasvatusaika n. 35 päivää. Kylvä vain yksi siemen ruukkuunsa ja käytä tarpeeksi suurta ruukkua välttääksesi ruukunvaihdon ennen lopullista istutusta sillä kasvin juuristo ei pidä häirityksi tulemisesta. Istutusväli 100 cm. Hedelmän kypsymisaika 56 päivää, aika kylvöstä satoon n. 100 päivää.
Käytännössä kakria voi kasvattaa samoin menetelmin kuin kasvihuonekurkkua. Idätys toukokuussa, tuetaan kasvamaan ylöspäin. Säleikkö tai raudoitusverkko tukena on tarpeen sillä hedelmä on painava.
Kakria voi kasvattaa myös maata pitkin mutta maassa kasvatettava hedelmä on malliltaan mitä sattuu. Säleiköstä alaspäin roikkuen hedelmä kasvaa suoraksi ja pitkäksi.
Kylmänarka, kasvatus mielellään kasvihuoneessa. Jos istutat sen ulos, istutus lopulliseen kasvupaikkaansa lämpimään multaan vasta kun hallanvaaraa ei ole. Sietää kuivia olosuhteita mutta kun istutusalustana on vahva kostea multa, sato on parempaa. Herkkä härmälle. Kasvupaikka aurinkoinen. Kasvaa parhaiten happamassa maassa, maaperän pH 5,5…6,8. Typen tarve keskiverto, veden tarve keskiverto.
Hedelmä on parhaimman makuinen 30 cm pituisena, kasvaa n. 90 cm pitkäksi.
Lähteet: koottu eri lähteistä